MISTÄ TÄLLÄ SAITILLA ON KYSYMYS? 

 

KANSALLISSOSIALISTIEN TARINA VIROSSA JA VALTION SORTOTOIMET 2005-2009

 

Tällä sivustolla kuvattujen Viron turvallisuuspoliisin rikollisten toimien kuvaus perustuu tapahtumiin, jotka tässä alla on lyhyesti kerrottuna ajallisessa järjestyksessä.

 

2005 KESÄ

Vuoden 2005 juhannuksena tapasi joukko aatetovereita toisensa Keski-Virossa. Kyse oli juhannuksen viettämisestä samana päivänä vietetyn virolaisen kansallissankarin, Rautaristin ritariristillä tammelehvien kera palkitun SS-Standartenführer Alfons Rebasin muistopäivän tilaisuuden jälkeen. Itämään jäi ajatus aatetovereiden yhteisen tilaisuuden järjestämisestä tulevaisuudessa.

Tuona kesäna tutkin internetin kautta Tartossa sijatsevan talomme, entisen saksalaisen koulun historiaa. Ilmi tuli linkki talon ja Wannseen konferenssin välillä. Yksi Wannseen konferenssin osallistujista oli nimittäin käynyt lyhyen aikaa koulua Tartossa juuri tuossa koulussa. Hän oli Georg Leibbrandt, joka oli syntynyt saksalaisessa siirtokunnassa Ukrainassa ja tullut perheineen evakuoiduksi Tarttoon vuonna 1918.

2006 TAMMIKUU

Niinpä päätimme viettää Wannseen konferenssin vuosipäivää 20, tammikuuta 2006 Tartossa. Tilaisuuden järjesti kolme teologian opiskelijaa, joista yksi oli ortodoksi, yksi luterilainen ja yksi katolilainen. Kukin kutsui tilaisuuteen tuntemiaan aatetovereita ja sellaisina pitämiään henkilöitä. Tilaisuuteen osallistui 23 henkilöä ja se sujui ongelmitta. Söimme, joimme viiniä, kuuntelimme aatteellista musiikkia ja pidettiin pari puhettakin. Tilaisuudesta lähdimme edelleen kaupungille pieninä ryhminä, mikä mihinkin ravintolaan jatkoille. Tämä oli sikäli merkittävää, että eräässä ravintolassa tapasimme joukon skinheadejä, jotka meidän käsivarsinauhamme nähtyään liittyivät seurueeseen. Näin saatiin luotua yhteydet aatteellisiin nuoriin. - Tuohon ensimmäiseen tilaisuuteen osallistui Suomesta helsinkiläinen taksiyritttäjäHarri Vertanen ja Tartossakin opiskellut historian opiskelija S.

2006 MAALISKUU

Tilaisuuden jälkikaikuna mainitut kolme teologian opiskelijaa perustivat ry:n (viroksi MTÜ) Uus Euroopa (viittaus aikoinaan tavoitteena olleeseen Uuden Euroopan luomiseen, samoin Rosenbergin kirjaan Uutta Eurooppaa kohti). Tarkoitus oli esitellä yleisölle ja asianharrastajille Viron ja Euroopan lähihistoriaa, järjestää siihen liittyviä seminaareja ja muita tilaisuuksia sekä julkaista aiheeseen liittyviä teoksia.

2006 HUHTIKUU

Huhkuussa 2006 vietimme Tallinnassa Adofl Hitlerin syntymäpäivää. Paikalla oli taas parisenkymmentä henkeä, suomesta aiemmin mainittujen Vertasen ja S:n lisäksi eläkkeellä oleva poliisi P. Taaskin tilaisuus sujui ongelmitta.

2006 TOUKOKUU

Toukokuun alussa saimme painosta 2000 kappaleen uusintapainoksen sota-aikana ilmestyneestä saksalaisesta propagandajulkaisusta „Adolf Hitler ja lapset“. Olimme lisänneet kuvakirjan tekstien käännökset latviaksi, saksaksi, englanniksi ja suomeksi. Kirjasta uutisoi viikkolehti Eesti Ekspress, pyrkien tekemään siitä skandaalin. Kirjanen on tähän päivään saakka ollut myynnissä kirjakaupoissa eikä ongelmia ole syntynyt.

Toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa matkapuhelimeni soi ja minut kutsuttiin Kaitsepolitseihin „keskustelemaan“. Tapasin ensimmäistä kertaa tuon KGB:n toimia jatkavan poliisiviraston työntekijän Janek Järvan. Hänen seurassaan oli joku mitättömämpi, puoliuninen tyyppi. Keskustelu tapahtui Kaitsepolitsein tiloissa Tartossa. Keskustelun aloitti Järva sanomalla, että „me emme halua kuulla teidän kansalaisoikeuksistanne mitään“. Hän näytti minulle muutaman valokuvan, paperille printattuina. Ne oli otettu minun kamerallani huhtikuisessa tilaisuudessa. Miten nuo kuvat, jotka olivat vain minun tietokoneessani, olivat kaitsepolitssein käsiin joutuneet, siihen osaa varmaan joku internetin tuntija vastata. Tivattiin keitä kuvassa oli ja mistä oli kyse. Nimiä en tietenkään kertonut, mutta „herrat“ tuntuivat ne muutenkin tietävän. Sitten päästiin asian ytimeen. Tuli heikosti piiloteltu uhkaus kuolemalla: „Katsokaas, Tartossa oli vuosia sitten eräs venäläisten äärimmäisainesten ryhmittymä. Kunnes me sekaannuimme asiaan. Tähän päivään mennessä yksi joukon johtajista on hirttänyt itsensä, yksi on kadonnut, yksi on... ymmärrättekö, mitä haluan teille sanoa?“. Keskustelusta jäi mieleen vielä se, että „herrat“ kertoivat huolestuttavana yksityiskohtana sen, että kaupungin skinit, joita aika-ajoin myös kutsutaan puhutteluun, ovat alkaneet esiintyä ylimielisinä väittäen, ettei meillä ole mitään hätää, Teinonen puolustaa meitä. „Herrat“ varoittivat myös järjestämästä tilaisuuksia ja ottamasta niistä kuvia, etteivät idässä ne, jotka haluavat vahingoittaa Viroa (ts. juuri ne, joiden oppipoikia nuo „herrat“ edustivat), voisi käyttää sitä Viron-vastaisessa propagandassaan.

2006 KESÄ-SYKSY

Kesällä ja syksyllä kokoonnuimme pienemmällä joukolla viettämään viikonloppua ja suunnittelemaan tulevaa toimintaa. Seuraava suurempi tilaisuutemme oli vasta marraskuun yhdeksäntenä – kansallissosialismin kaatuneiden marttyyrien päivä, Suur-Saksan suurin juhlapäivä. Sitä vietimme Pärnun lähellä noin 35 hengen voimalla. Ennen tilaisuutta käytiin viemässä Pärnun hautausmaalle seppele sodassa kaatuneille saksalaisille sotilaille. Taaskin tilaisuus meni hienosti, ilman välikohtauksia.

2006 JOULUKUU

Joulukuussa alkoi pilviä nousta taivaalle. Postimees-lehdessä ilmestyi kaksi kirjoitusta, joista tulevaa saattoi ennustaa. Ensin ilmestyi uutinen, jossa siteerattiin oikeusministeri Rein Langin (entinen kommunisti) sanoja hallituksen lehdistötilaisuudessa. Langin mukaan on tiedossa eräs henkilö, joka järjestää ajoittain tilaisuuksia metsätilalla, jossa miehet nostavat kättä ja jossa salkoon nostetaan hakaristilippu. Enemmistä kommenteista Lang kieltäytyi, koska kyseessä muka oli valtiosalaisuus. Toinen kirjoitus ilmestyi kymmenisen päivää myöhemmin. Se oli kolumni, jossa talousministeri Edgar Savisaar (entinen kommunisti) puolusti kansalaisuuden esittämistä eräällä ryssäläiselle liikemiehelle. Savisaar ihmetteli, miksei tuolle miehelle voitu kansalaisuutta antaa, kun sellainen oli annettu aiemmin (2002) Teinosellekin, joka on fasistisen nuorison johtohahmoja Virossa.

2007 TAMMIKUU

Tammikuussa 2007 vietettiin taas ongelmitta Wannseen konferenssin vuosipäivää Tartossa. Osallistujia oli taas pari-kolmekymmentä. Emme silloin tienneet, että rikosjuttu minua vastaan oli aloitettu kolme päivää aiemmin. Siitä saimme tietää vasta kesäkuussa, kun Kapon työntekijät ilmestyivät oviemme taakse.

2007 MAALISKUU

Maaliskuun lopussa Harri Vertanen oli tulossa rouvansa kanssa Tallinnaan, jossa hänellä on kaksi asuntoa ja liikesuhteita. Hänet pysäytettiin satamassa ja lähetettiin Suomeen takaisin. Syyksi ilmoitettiin, että hänellä on Viroon maahantulokielto. Vertanen soitti minulle ja sovimme, että hän lähettää minulle valtakirjan saadakseni sisäministeriöstä kieltoa koskevan määräyksen, jotta voimme valittaa siitä. Koska epäilimme, että kiellon syynä on osallistuminen kansallissosialistien tilaisuuksiin, tarkastimme netissä olevasta maahantulorekisteristä myös S:n ja P:n tilanteen. Tuli ilmi, että myös heille on määrätty maahantulokielto, ja koska tilaisuuksiimme osallistuminen on ainoa asia, joka miehiä yhdistää, on se ollut kiellon määräämisen syynä. Näin siis mys S ja P lähettivät minulle valtakirjat. Virolaisen lain mukaan maahantulokiellosta ei pidä sen saajalle ilmoittaa – kuitenkin kiellon saaneella on oikeus valittaa siitä vain kuukauden ajan kiellon määräämmisestä. Sain ministerin määräyksen käsiini huhtikuun alussa ja tuli ilmi, että sisäministeri Laanet oli määrännyt miehille 10-vuotisen maahantulokiellon jo 20. helmikuuta. Valitusaika oli siis kulunut umpeen miesten tietämättä kiellosta mitään. Esitin siis juuri vaihtuneelle sisäministerille perustellun anomuksen kiellon purkamisesta. Vertanen ilmoitti, että koska olin asiaan sidottu, on parempi, että hänen osaltaan asia annetaan asianajotoimistolle – niinpä hän kääntyi Aivar Pilven toimiston puoleen, Sen jälkeen en ole Vertasesta mitään kuullut eikä hän ole soittoihin vastanut. (> toukokuun alku).

2007 HUHTIKUU

Huhtikuussa vietimme Adolf Hitlerin syntymäpäivää suuremmalla väellä kuin koskaan aiemmin. Paikalla oli 55 henkeä. Katsoimme filmin „Punane udu“, esiteltiin uusi kirjanen „Adolf Hitler – vabastaja“, joka oli myös sota-aikaisen kirjasen uusintapainos. Samoin vihittiin tuossa tilaisuudessa uusi virolaisten kansallissosialistien lippu, jossa totutun saksalaisen lipun punaisen tilalla oli sininen väri. Otettiin käyttöön myös samanväriset käsivarsinauhat.

Muutamia päiviä myöhemmin ryssät mellakoivat Tallinnassa puolustaessaan miehityspatsastaan. 4. toukokuuta aloitti poliisi riketutkinnan Adolf Hitler – vabastaja -kirjasesta minua vastaan, vaikka kustantaja olikin MTÜ Uus Euroopa. Asiassa kuulusteltiin viittä-kuutta henkeä. (> 2007 lokakuu)

2007 TOUKOKUU

Toukokuun alussa sisäministeriö vastasi, että se tarvitsee maahantulokieltoa koskevaan anomukseen vastatakseen lisäaikaa 20. toukokuuta saakka. (> toukokuun loppu)

Samoihin aikoihin sain luotettavalta taholta Suomen diplomaattien kautta tietää, että Viron viranomaiset olivat harkinneet Viron kansalaisuuden ottamista minulta ja minun lähettämistä maasta pois. Ilmeisesti se olisi ollut liian hankalaa, eikä toisaalta olisi myöskään ollut maata, johon minut lähettää, sillä muuta kansalaisuutta minulla ei ollut.

Saapui 20. toukokuuta, mutta sisäministeriltä ei saapunut vastausta anomukseen. Esimieheni oikeusaputoimistossa, P, hermostui, sillä työasiat olisiva jo parin kuukauden ajan vaatineet Viroon tuloa ja toisaalta emme voineet tietää, vastaako ministeriö lainkaan ja jos vastaa, lopettaako 10-vuoden maahantulokieltoa vai ei. Niinpä P antoi minulle tehtäväksi julkistaa kiellon todellisen syyn antamalla Postimees-lehdelle edellisen vuoden Hitlerin syntymäpäivän tilaisuudessa tehdyn ryhmäkuvan osallistujista – sen saman kuvan, jota Kapossa oli minulle vuosi aiemmin näytetty. Sanoin P:lle, että tulos saattaa olla kiellon peruuttaminen tai sitten ei, joka tapauksessa kaikki julkistamisesta seuraavat sotkut jäävät minun niskaani ja lopulta yritys katsoo, että sen on parempi päästä minusta eroon. P myönsi, että niin saattaa käydä. Kuvassa kasvot olivat sekoitetut. Kuva ilmestyi Postimees-lehden etusivulla 22. toukokuuta ja siitä nousi suuri häly. Uusi sisäministeri Jüri Pihl (entinen kommunisti) vastasi 25. toukokuuta ilmoittaen, että miesten maahantulokieltoa lyhennettiin siten, että se päättyy 1. kesäkuuta. - Siten olimme saaneet valtiosta (lue: entisistä kommunisteista) ensimmäisen voiton.

2007 KESÄKUU

Kesäkuun 12. päivänä, Venäjän kansallispäivänä, kaitsepolitsei iski. Suoritettiin yhdeksän henkilön pidätys ja kotietsintä. Muut olivat todistajia, minä ainoana epäilty. Yhdeksästä kotietsitystä-pidätetystä neljä kuului Viron itsenäisyyspuolueen hallitukseen. Kotia tutkittiin kuusi tunti ja pois otettiin suuri joukko „todistusaineistoa“. Siihen kuului kirjoja, lippuja käsivarsinauhoja, MTÜ Uuden Euroopan kirjanpito, tilaisuuksien kutsuja, valokuvia, tietokoneet jne. Kotietsinnän jälkeen vietiin Tarton Kapon tiloihin, joissa seitsemän tuntia kestäneen kuulustelun suoritti johtava syyttäjä Heili Sepp. Rikosepäily perustui pykälään, joka käsittelee Viron itsenäisyyden ja suvereenisuuden vastaisen järjestön perustamista. Logiikka oli kuitenkin kummallista, sillä tuo olisi edellyttänyt vähintään kolmea henkeä, nyt kuitenkin vain minä olin epäilty. Illan päätteeksi meidän vapautettiin ja minulle määrättiin matkustuskielto. Matkustuskielto voi Virossa olla voimassa rajoittamattoman ajan. Tuota päivää seuranneina viikkoina kuulusteltaviksi kutsuttiin kuutisenkymmentä henkeä. Kuulustelijoiden keinot olivat usein lainvastaiset – esitettiin kiellettyjä kysymyksiä (esim. rikosepäillyn moraaliin liittyviä kysymyksiä), suuntaavia kysymyksiä (esim. „sanokaa, että Teinonen on pedofiili“), kysymyksiä, jotka saattoivat asettaa kuulusteltavan epäillyksi, kysymysiä, jotka koskivat toisen todistajana kuulusteltavan vakaumusta jne. Tätä skandaalia jatkui julkisuudessa kuukaisia.

Koska oli selvää, etteivät rikosjutun aloittajat ja tutkijatkaan uskoneet mitään lakia rikotun ja maksimissaan kuuden vuoden vankeustuomion tuova lakipykälä oli pelkkää huijausta, otaksuin, että tarkoitus on viedä tutkinta nopeasti päätökseen ja tuomita minut – ja saada minut sen jälkeen poistumaan maasta – molemmat toimet siksi, että muut toimintaan osallistuneet pelästyisivät riittävästi. Oikeustieteellisen tiedekunnan eräs opettajistani oli jo vahvistanut, että Virossa voidaan tuomita syytönkin, ilman todisteita tai peloitelluin tai ostetuin todistajin, mikäli tuomari on vapaamuurari tai hänellä on (kuten kaikilla kommunisteilla on) sellaisia luurankoja kaapissaan, joista Kapo oli tietoinen. Näin päätin viedä koko jutun julkisuuteen, sillä vain se saattoi pelastaa. Laitoin nettiportaaliin „Orkut“ oman sivun, jossa oli kuvia tilaisuuksistamme. Muiden joukossa oli valokuva, jossa eräässä tilaisuudessa leikkaan hakaristillä koristettua kakkua ylläni puku, jossa rintapielessä virolainen kunniamerkki Maarianmaan Risti (joka oli minulle myönnetty vuonna 2000) ja käsivarressa hakaristikäsivarsinauha. Tästä nousi lehdistön kautta seuraava kohu. Presidentti – jolla on juutalainen tausta – vaati juristeja löytämään jonkin mahdollisuuden kunniamerkin ottamiseen minulta pois. Joitakin päiviä myöhemmin juristien tuli todeta se, mikä oli selvää alusta alkaen: kunniamerkkiä ei voi ottaa pois. Juutalainen kansanedustaja vaati lain muuttamista niin, että pois ottaminen olisi mahdollista. Päätettiin, että syksyllä parlamentti aloittaa „Lex Teinosen“ laatimisen.

2007 SYYSKUU

Lähetin Kapon johtajalle avoimen kirjeen, jossa kerroin, että seuraava tilaisuutemme on 9. marraskuuta, kansallissosialismin kaatuneiden marttyyrien muistopäivänä, ja että mikäli hänellä on tilaisuuden suhteen jotain toivomuksia, otamme ne mahdollisuuksien mukaan huomioon. Samoin kysyin, mitä konkreettista lakipykälää aiemmissa tilaisuuksissamme on hänen mielestään rikottu, ja jos ei mitään, ehkä hän kertoisi sen alaisilleenkin.

2007 LOKAKUU

Sain anomuksesta siirretyksi pitkäksi venyvän Adolf Hitler – vabastaja -kirjasen riketutkinnan Tallinnasta Tarttoon. (> 2008 syyskuu).

Kapo saavutti yhden alkuperäisistä tavoitteistaan – oikeusapufirma, jonka hyväksi työskentelin, lopetti yhteistyön. Tämän tavoitteen Kapo oli välittänyt Supon kautta jo 2006 tammikuussa, kun se puhutteli esimiestäni P:tä. Hänelle oli sanottu, että Teinosesta kannattaa päästä eroon, sillä Virossa yritystänne tunnutaan pitävän uusnatsien firmana.

2007 MARRASKUU

Tilaisuus oli perjantai-iltana Tartossa. Sain kuitenkin kutsun Tallinnaan tutkintatoimenpiteeseen kello puoli neljäksi iltapäivällä. Ilmeinen tarkoitus ajoituksessa oli se, etten tuon „tutkintatoimen“ jälkeen ehtisi enää ajoissa Tarttoon. Päivällä ennen Kapoon menoa kävin Nõmmen Radiossa, joka on yksityinen kriittinen radioasema. Siellä nauhoitettiin iltapäivää varten lähetys, jossa kerroin erään vitsin Kaposta. Muutama minuutti ennen lähetyksen menoa eetteriin Kaposta soitettiin radioaseman johtajalle ja sanottiin, että mikäli lähetyksessä on se vitsi, Teinosta ei tänään päästetä Kaposta ulos. Mistähän Kapossa tiedettiin, että tulossa on jokin vitsi? Menin Kapoon määrätyksi ajaksi, ja sain tietää, että „tutkintatoimi“, psykologi-tädin kanssa keskustelu, liittyi psykiatriseen tutkimukseen, joka minulle oli määrätty. Mikään ei siis ollut kommunismin ajoista muuttunut – jos et ole samaa mieltä kuin me, olet hullu. Tilaisuus Tartossa meni Kapon seuraamaana hyvin. Myöhemmin kävivät Kapon „tutkijat“ tiedustelemassa juhlapaikasta mm niin tärkeitä asioita kuin „montako palaa hakaristikakkua jäi syömättä“.

2007 JOULUKUU

Psykiatrisen tutkimuksen toinen osa, psykiatrin pari tuntia kestänyt haastattelu tapahtui Tartossa. Tulos: Kapon ei onnistunut saada minulle hullunpapereita eikä pelastautua rikostutkinnasta helpoimmalla tavalla. Luultavasti osa tavoitteesta oli kuitenkin levittää sellaistaa huhua jo pelkästään määräämällä tuollainen tutkimus ja kertomalla siitä lehdistölle. Samoin tarkoituksena oli varmaan sama, kuin oli nähtävissä koko tutkinnan aikana – henkilön kiusaaminen, jotta tämä provosoituisi tekemään jotain, josta olisi helpompaa rangaista.

2008 TAMMIKUU

Tartossa vietettiin jälleen Wannseen konferenssin vuosipäivää. Tilaisuutta varten oli varattu ravintola Neljas Aste Korkeimman oikeuden talon kellarista. Ennen tilaisuutta paikalle menneet valmistelijat löysivät ovelta lapun, jossa kerrottiin, että paikka on vesivaurion vuoksi suljettu. Meille ei oltu soitettu asiasta mitään. Nopeasti kävin varaamassa läheisestä Ruutikellarista riittävän määrän pöytiä ja niin juhlijat saapuivatkin sinne. Kapo oli kuitenkin ahkera ja peloitteli paikan omistajan ajamaan meidät ulos. Poistuessamme Kapon nuoret miehet filmasivat meitä kahdesta autosta. Menimme asuntooni Tarton vanhaan kaupunkiin j tilaisuus meni täysin tyydyttävästi. Tilaisuutta edeltävällä viikolla erään meistä, nuoren historian opiskelijan, äidin työpaikalla oli käynyt kaksi Kapon tyyppiä uhkailemassa. Opiskelija kuuli siitä äidiltään ja soitti tuohtuneena Kapoon kysyen, miksi hänen, täysi-ikäisen, äitiä kiusataan. Hänet kutsuttiin Kapoon, jossa vihjattiin siitä, että hänen isänsä saattaisi menettää työpaikkansa. Wannseen tilaisuuden jälkeen Kapo kutsui opiskelijan taas luokseen. Hän kävi luonani hermostuneena juuri ennen Kapoon menoa. Oltuaan siellä käsiteltävänä kaksi ja puoli tuntia, hän soitti minulle lyhyen puhelun: „Risto, olen pahoillani, mutta me emme enää ole tekemisissä toistemme kanssa“. Jälkeenpäin sain tietää, että häntä työstettiin Kapossa vielä soiton jälkeenkin toiset kaksi ja puoli tuntia. Todennäköisimmin tuolle suuren perheen pojalle tehtiin selväksi, että mikäli hän ei jätä aatteellista harrastustaan, hänen vanhempansa menettävät työpikkansa ja hänen itsensä opinnot kesskeytyvät. - Molemmilla asioilla Kapo oli aiemmin uhannut.

2008 HELMIKUU

Rikosjuttua tutkiva syyttäjä vaihtui. Johtava syyttäjä Heili Sepp pelastettiin toivottomasta työstään oikeusministeriön töihin. Tilalle tuli vanhempi syyttäjä Kretel Tamm, jota en ole koskaan tavannut.

„Lex Teinonen“, uusi kunniamerkkilaki, jonka mukaan presidentti voi mielensä mukaan ottaa kunniamerkkejä pois, oli tulossa voimaan 1. maaliskuuta. Luonnollisesti sillä ei ollut takautuvaa vaikutusta, mutta sen tarkoitus oli tiedossa. Niinpä ilmoitin helmikuun viimeisenä päivänä, että olen lahjoittanut Maarjanmaan Ristin äidilleni. Kunniamerkkiä ei saanut myydä, mutta laki ei puhunut mitään lahjoittamisesta. Tästä alkaen voisi minulta ottaa pois ainoastaan kunniamerkin käyttöoikeuden, ei merkkiä itseään. - Tämä episodi päättyi, nähdäkseni voittooni.

2008 MAALISKUU

Pyysin Kapon tutkijalta lupaa poistua kotipaikalta mennäkseni Riikaan osallistumaan Latvian SS-legioonalaisten päivän tilaisuuteen. Sain luvan, mutta Kapo ilmoitti asiasta myös virkaveljilleen Latviaan, jonka tuloksena Latvian sisäministeri määräsi minulle parinkymmenen päivän maahantulokiellon. Siitä sain tietää, kun matkustuspäivänä linja-auto pysäytettiin Latvian puolella rajaa ja minut kuljetettiin takaisin rajalle. Myöhemmin sain pyynnöstä ministerin määräyksestä kopion.

Kapon rikosten julkistamiseksi avasin netissä kotisivun www.kaitsepolitsei.com. Sillä kävi jatkossa päivittäin lukijoita hallituksen, poliisin ja parlamentin palvelimista. Sen kautta sain myös paremmin tien lehtien palstoille.

2008 HUHTIKUU

Johtajan syntymäpäivien aikaan olin Espanjassa, koska äitini on syntynyt samana päivänä. Tilaisuus Tallinnassa epäonnistui, virhe oli väärän järjestäjän valitseminen. Samoin epäonnistumisen syynä oli se, että skinhead-nuoret olivat ottaneet Kapon suosituksesta etäisyyttä. Tuo hajoaminen alkoi korjaantua vasta kuukausia myöhemmin.

2008 KESÄ

Kesäkuun alussa anoin Kapon tutkijalta lupaa muuttaa tavarani Espanjaan – sillä sehän oli Kapon ilmeinen tavoite. Sain vapaaksi koko heinäkuun ja kaksi aatetoveria apunani lähdin vuokrapakettiautolla matkaan heinäkuun toisella puoliskolla. Kaikki meni hyvin Oderille asti. Heti sillan ylitettyämme ympärillemme ilmestyi kolme poliisiautoa ja yläpuolellemme helikopteri. Käskettiin seurata. Meidän ohjattiin poliisiasemalla, jossa kaikki 90 muuttolaatikkoa purettiin kahdesti ja tavaroiden joukosta kaivettiin mm latvialaiset lapaset ja Suomen ilmavoimien kaksi sormusta – syy tietenkin se, että esineissä oli hakaristit. Kuvattiin kolmelta suunnalta, vaatteet tutkittiin perusteellisesti, kuulustelu kesti kuusi tuntia. Rikospoliisien keskenäisestä puhelusta tuli ilmi, että he olivat toimineet Viron Kaitsepolitsein vihjeen perusteella. Aloitettiin rikosjuttu, mutta meidän sallittiin jatkaaa matkaamme, koska maksimiaika pidätykselle oli 12 tuntia. Pois oli otettu tavaroita ja rahaa yli tuhannen euron verran. Elokuussa ja lokakuussa lähetin Dresdenin syyttäjänvirastolle kaksi saksankielista asianajajan laatimaa kirjattua kirjettä, muttei niihin tullut minkäänlaisia vastauksia.(>2009 tammikuu)

Aloitin oikeusjutun Kapoa vastaan kesäkuussa ilmestyneessä Kapon vuosikirjassa julkaistujen solvausten vuoksi. Vuosikirjassa väitettiin mm. että kansallissosialististen aatteiden levittämisyritykset ovat viime vuosien vaarallisin tendenssi ja että niiden levittämisen parissa puuhailen minä, joka muka olen „vierasmainen aktivisti“ - vaikka olenkin saanut kansalaisuuden erityisistä ansioista. Tuomari teki seuraavina kuukausina useita yrityksiä välttää asian käsittelyyn ottamista. - Olin valittanut niin oikeuskanslerille kuin valtionsyytäjänvirastoon toistuvasti Kapon laittomista menetelmistä, mutta koska todistajia ei ollut, ei Kapoa saa rikkomuksista vastuuseen. Kapon vuosikirjan ajattelematon teksti taas tarjosi siihen mahdollisuuden. (> 2008 marraskuu).

2008 SYYSKUU

Syyskuun alussaa tuli lopulta Adolf Hitler -kirjasen riketutkintaa koskeva päätös – koska rikoksen tunnusmerkkejä ei oltu havaittu, tutkinta lopetettiin. Tutkinta, jota hoiti tavallinen poliisi, oli kestänyt 17 kuukautta ja asia olisi vanhentunut toukokuussa 2009. Episodi päättyi siten voitoon.

2008 LOKAKUU

Kesällä oli tullut ilmi, että ruotsalainen aatetoveri V oli lähetetty Tallinnan satamasta takaisin Ruotsiin, koska hänellekin oli taannoinen ministeri Laanet määrännyt 10-vuoden maahantulokiellon samaan aikaan kolmen suomalaisen kanssa. V oli kuitenkin päästetty kiellosta mitään tietämättömänä Viroon edellisenä kesänä, koska Kapo halusi tietää, kenen kanssa mies on yhteydessä. V oli käynyt Virossa kolmisenkymmentä kertaa ja hänellä ei ollut ollut viranomaisten kanssa mitään ongelmia. Maahantulokielto oli määrätty puhtaasti henkilön vakaumuksen perusteella. Lokakuun 15. päivä esitin hänenkin osaltaan anomuksen perusteettoman kiellon purkamisesta. Ministeriö vastasi kolme viikkoa myöhemmin, että tarvitsee asian tutkimiseen lisäaikaa 24. marraskuuta saakka. - Lain mukaan kaksi kuukautta on vastaamisessa ehdoton maksimiaika. (> 2009 tammikuu)

2008 MARRASKUU

Vietimme parinkymmenen hengen voimin kansallissosialismin kaatuneiden marttyyrien päivää Länsi-Virossa. Taaskin Kapon pojat seurasivat tilaisuutta, tällä kertaa kolmesta autosta. Kaikki meni hyvin.

Muutamaa päivää myöhemmin minut kutsuttiin (ensimmäistä kertaa) Tarton syyttäjänvirastoon. Sain siellä allekirjoitusta vastaan asiakirjan, joka osoittautui rikostutkinnan päättämistä koskevaksi määräykseksi. Rikostutkinta lopetettiin, koska - „vaikka kaikki toiminta onkin erittäin tuomittavaa“ - voimassaoleva laki ei annaa mahdollisuutta rankaista. Muutamaa päivää myöhemmin saattoikin uutisportaaleista jo lukea, kuinka eräs oikeusministeriön virkamies kertoi, että tammikuussa aloitetaan lakien muuttaminen. Yhdessä tutkinnan kanssa päättyi myös 17 kuukautta voimassaollut matkustuskieltoni. Takavarikoidut tavarat saimme seuraavien viikkojen aikana Kaposta takaisin. Näin oli sortotoimien pääepisodikin päättynyt voittoon.

Tallinnan Hallinto-oikeus ilmoitti, että haasteeni Kapoa vastaan on otettu oikeuden käsittelyyn ja istunto pidetään 19. tammikuuta.

2009 TAMMIKUU

Otin Kapoa vastaan esittämäni haasteen takaisin. Syitä oli monta. Haasteella oli saavutettu jo se, että Kapo sai runsaasti kielteistä huomiota. Totesin ilmoituksessani haasteen perumisesta, että valtiota tuskin saa käyttäytymään arvokkaasti edes oikeuden päätöksellä, jos valtio ei sitä halua. Kapo, jolla on suuri juridinen osasto, oli tilannut puolustuksensa juutalaiselta asianajotoimistolta Glikmanilta. Oli tullut ilmi, että Kapon aie oli tuoda istuntosaliin tv-kamerat ja että se oli sopinut entisen vaimoni ja lapseni äidin kanssa siitä, että tilaisuudessa ohimennen vihjataan minun muka olevan pedofiili – ja näin, ilman että todisteita tarvittaisiin, raunioitettaisiin minut sosiaalisesti. Kun asia oli tullut ilmi, lapsen äiti vetäytyi suunnitelmasta, mutta ei suostunut sen yksityiskohdista puhumaan, joka olisi auttanut hyökkäämään Kapoa vastaan Asianajaja, joka oli oikeuden kanssa kirjeenvaihtoa hoitanut, kieltäytyi tulemasta oikeuteen, sillä pelkäsi Kapon raunioittavan hänen yksityiselämänsä. Kun oli ilmeistä, ettei alimmassa oikeusasteessa hyväksyttävää tulosta tulisi ja asia venyisi ja muuttuisi vieläkin kalliimmaksi, luovuin. Kapo esitti oikeudelle vaatimuksen, että sen oikeuskulut juutalaistoimistolle – 84 tuhatta kruunua – määrättäisiin minun maksettavakseni. Esitin vastaväitteen: Kapolla on oma juridinen osastonsa eikä ulkopuolisen oikeusavun käyttö ole perusteltua, sellaisen summan määrääminen olisi luonteeltaan rankaisevaa. Tuomari päätti nopeasti, että kumpikin osapuoli maksakoon omat laskunsa. - Koska paras ratkaisu – Kapon tuomitseminen – olisi ollut epärealistinen, oli tämä lopputulos toiseksi paras mahdollinen. Kapo sai huonoa julkisuutta niin toiminnastaan kuin julkisen rahan tuhlaamisestakin. Lisäksi kukaan ei ollut aiemmin uskaltanut Kapoa vastaan oikeusjuttua edes aloittaa. - HUOM! > 2009 HELIMIKUU.

Ruotsalaisen V:n maahantulokieltoasiassa ei sisäministeri ollut vastannut ministeriön itsensä säätämään eräpäivään 24. marraskuuta mennessä, eikä myöskään 15. joulukuuta mennessä, joka oli viimeinen lain sallima vastauspäivä. Niinpä lähetin ministerille avoimen kirjeen, joka myös uutisportaalissa SI jukaistiin. Totesin ministerin rikkovan lakia jo viisi viikkoa asiassa, joka koskee lainkuuliaiselle ulkomaalaiselle määrättyä maahantulokieltoa. Ministeri ei vastannut. Seuraavalla viikolla lähetin uuden avoimen kirjeen, jossa totesin ministerin rikkovan lakia jo kuusi viikkoa. Kysyin, eikö ministeriä kiinnosta minun kirjeeni vai laki – tuntuu, ettei kumpikaan. Seuraavana päivänä tuli vastaus, jossa kerrottiin, että ruotsalaisen maahantulokieltoa lyhennetään siten, että se päättyy 31. tammikuuta 2009. - Tämäkin episodi päättyi voittoon.

Saksasta saapui Dresdenin syyttäjänviraston kirje, jossa kerrottiin, että rikostutkinta on 12. tammikuuta lopetettu, koska rikoksen tunnusmerkkejä ei ole. Samalla kysyttiin, haluanko tapauksesta korvausta. Vastasin, että en halua, mutta haluan takavarikoidut rahat ja esineet takaisin. - Kapon aiheuttama Saksan episodi oli sekin päättynyt voittoon.

30. tammikuuta vietimme kahta juhlaa samanaikaisesti – Wannseen konferenssin vuosipäivää ja kansallissosialistien valtaan pääsyä Saksassa vuonna 1933. Tilaisuus meni hyvin ja tunnelma oli korkealla – olivathan kaikki sortotoimet päättyneet – voittoomme.

 2009 HELMIKUU

Kaitsepolitsei esiti oikeuteen valituksen, jolla haluaa peruttavaksi oikeuden päätöksen, jonka mukaan minun ei tarvitse Kapon oikeuskuluja maksaa. - Kapo on jo osoittanut, että taistelu jatkuu ja että tämä sivusto on tarpeellinen. Kapo saa mitä tilaa!